Mikä?

Teerisuo-Lososuo on soidensuojelualue lounais-Kuhmossa. Alue sijaitsee aivan Hiidenportin kansallispuiston vieressä. Lähtöpaikka kartalla.

UKK-reittiä pitkin voit kävellä Hiidenportin kansallispuistosta Teerisuo-Lososuolle. Huomaa, että polkua ei huolleta.

Vinkki: Vietä viikonloppu korvessa: Majoitu leppoisassa eräkämpässä ja vieraile sekä Teerisuo-Lososuolla, että Hiidenportissa!

Teerisuo-Lososuolla näet soita ja metsiä, joihin ihminen ei ole koskaan koskenut. Alue ei ole erityinen ainoastaan ojittamattomien soidensa takia. Koskemattomat suot, lammet ja metsät muodostavat upean luonnontilaisen kokonaisuuden.

Alue kuuluu Metsähallitukselle. Katso ennen retkeä ajankohtaiset tiedot luontoon.fi -sivulta.

Kokemuksia Teerisuo-Lososuosta kesällä

Vierailin Teerisuo-Lososuolla loppukesästä 2021. Olimme liikenteessä työtoverini Janin kanssa ja reissun tarkoitus oli katsastaa alueen pitkospuiden kuntoa. Kiersimme reitin vastapäivään.

Olin ennakkoon kuullut, että pitkokset ovat kauheassa kunnossa. Pohdinkin, selviääkö reitistä ilman kumppareita. Koska en tykkää kävellä pitkiä matkoja kumppareilla, päädyin vetämään jalkaani maiharit ja nakkasin reppuuni crocsit hätävaraksi.

Teerisuo-Lososuon pitkokset: Ovatko ne todella niin huonot kuin puhutaan?

Reitin lähtöpiste löytyi helposti opasteen avulla. Alussa polku kulkee kuusimetsässä, jonka jälkeen vastaan tulee ensimmäinen suo. Pitkospuut ovat ihan hyvät, toki hiukan irronneet paikaltaan joissain kohdissa. 

Ensimmäisen suon jälkeen vastaan alkaa tulemaan niitä huonompiakin pitkoksia. Jotkut ovat katkenneet ja usein kahdesta vierekkäin olevasta lankusta vain toinen on paikallaan. 

Kokenut retkeilijä ei kuitenkaan pienistä säikähdä. Täytyy vain hidastaa vauhtia ja katsoa, minne astuu. Soisilla osuuksilla pitkokset olivat paremmat kuin metsissä, ilmeisesti hapen vähyyden takia ne eivät ole päässeet lahoamaan.

Huomaa kuitenkin, että etenkin syksyllä pitkokset muuttuvat todella haastaviksi kulkea, kun ne ovat täynnä märkiä lehtiä! Kuljet alueella aina omalla vastuullasi.

Metsä ilman ihmisen kosketusta: Naavaa, metsäpaloja

Matkan varrella tulee pysähdeltyä paljon. Välillä ihastellaan keloja, välillä ympärillämme jatkuvasti lenteleviä suruvaippoja ja pitkoksilla vipeltäviä sisiliskoja.

Metsäsaarekkeilla näkyy palanutta puuta – täällä on aikoinaan ollut metsäpalo! Kauankohan sitten se on riehunut täällä?

Teerilammella ui kaksi joutsenta. Hetkestä saisi mainion valokuvan, jos uskaltaisi kävellä hyllyvän suon poikki lähemmäs.

Ohitamme kohdan, josta haarautuu yhdyspolku Hiidenportin kansallispuistoon. Polku näyttää siltä, ettei sitä ole paljoa kuljettu.

Seuraavalla suo-osuudella säikähdän, kun meinaan astua jonkin päälle. Kyykäärme on pitkoksilla lämmittelemässä ja katoaa sihisten heinikkoon.

Teerisuon laavu sijaitsee metsäsaarekkeessa, suurinpiirtein reitin puolivälissä. Jäämme pitämään evästaukoa. Täällä olisi mukava yöpyäkin, ainakin itse laavussa. Maasto näytti hankalalta telttapaikan löytämiseen.

Paistelemme makkarat laavulla ja ihailemme kirkkaan keltaisena hohtavaa suota.

Laavun jälkeen reitillä ei tule enää vastaan yhtä paljon pitkoksia, kuin alussa, sillä reitti kulkee metsäsaarekkeiden läpi. Pysähdymmme hetkeksi myös Multisärkän tulentekopaikalle. Tämä tulipaikka on nimensä mukaisesti harjun päällä ja sieltä onkin hyvä ihastella viereistä Multilampea ja Isosuota.

Viimeisen pätkän jälkeen palaamme autolle. Jalkoja ei juurikaan edes pakota, koska reitti kulki sen verran tasaisessa maastossa. Crocsejakaan ei tarvinnut kaivaa repusta missään vaiheessa, vaan jalat säilyivät kuivina maihareissakin.

Teerisuo-Lososuo on mainio kohde kaikille, jotka nauttivat soista ja vanhoista metsistä. Kun yhdistät täällä vierailun Hiidenportin kansallispuistokäyntiin, saat todella vanhojen metsien täyteisen reissun!

–Kerttu

Teerisuo-Lososuo talvella

Teerisuo-Lososuo on erinomainen talviretkeilykohde. Tamppautuneita polkuja alueelta ei löydy, joten tarvitset lumikengät tai liukulumikengät. Metsäsuksillakin pääsee, mutta reitin alkupään tiheässä metsässä ne eivät ole kaikista näppärin menopeli.

Tiesithän, että KoeKainuu vuokraa liukulumikenkiä Kuhmon keskustassa!

Talvisin soita pääsee tutkailemaan uusista näkökulmista. Et ole enää pitkosten vanki, vaan voit suunnata halutessasi vaikka keskelle kesällä niin hyllyvää suota.

Kokemuksia Teerisuo-Lososuosta talvella – auringonlaskun liukulumikenkäretki helmikuussa 2023

Lähdimme käymään Teerisuo-Lososuolla ystäväni Giulian kanssa helmikuussa 2023. Olosuhteet olivat mitä mainioimmat – aurinko paistoi, pakkasta oli noin seitsemän astetta ja edellispäivien lauhojen kelien vuoksi hanget olivat kovettuneet kevyeksi kulkea.

Talvella 2023 Metsähallitus on pitänyt alueen parkkipaikan aurattuna. Jos paikka ei ole auki, saa auton parkkeerattua Valtimontien varteen. Ajankohtainen tieto löytyy luontoon.fi -sivustolta.

Lähdimme parkkipaikalta liikkeelle kahden aikaan iltapäivällä. Alussa reitti kulkee upeassa vanhassa kuusimetsässä. Metsässä pystyi kulkemaan melko vapaasti, sillä tällaisella suojelualueella ei tule vastaan kulkua haittaavaa vesakkoa tai ojia. Suurimmaksi osaksi pysyimme kuitenkin merkatulla reitillä. Ihastelimme lumen puiden päälle muodostamia tötteröitä ja puiden välistä paistavaa aurinkoa.

Korkeat kuvioidut hanget

Muistin, että jossan kohtaa suolle saapuessa vastaan tulee luonnonsuojelualueesta kertova kyltti, josta olen ottanut kuvan kesäaikaan. Halusin saada samasta kohtaa myös talvikuvan, joten seurailimme merkattua reittiä, kunnes kyltti löytyi ja sain kuvani. Kotona tajusin harmikseni, että minun olisi pitänyt ottaa kuva hieman alempaa saadakseni saman kuvakulman. Toisaalta nyt kuvaparista ainakin näkee, kuinka paljon korkeammalla talviaikaan kuljetaan!

Tämän jälkeen siirryimme suolle. Tuuli oli tehnyt hankeen mitä mielenkiintoisimpia kuvioita ja laskevan auringon valossa ne tulivat esiin erityisen hyvin. Melkein harmitti hiihtää kuvioiden poikki, mutta tuuli muodostaa paikalle varmasti uusia teoksia.

Aurinko katosi metsän taakse hieman ennen saapumistamme Multisärkän tulentekopaikalle. Harjulle kapuaminen oli hieman haastavaa, sillä se oli yllättävän jyrkkä, mutta pienellä mutkittelulla selvisimme ylös. Hankeen hautautunutta nuotiopaikkaakin joutui etsimään hetken.

Talvista nuotiokokkailua

Giulia alkoi kaivaa tulipaikkaa esiin samalla, kun minä menin puuvajalle hakkaamaan halkoja. Puut olivat kuivia ja vajan painava kirveskin oli tallella. Saimme tulet tehtyä nopeasti ja laitoimme ensin keittymään tölkkikantarellikeiton, jonka olin tuonut mukanani. Keittoa odotellessa vedimme päällemme ylimääräiset villapaidat. Näin talvella ekstrakerroksen mukaan pakkaaminen on erityisen tärkeää, hikoilun jälkeen pysähtyminen alkaa palelemaan nopeasti!

Keitto lämpeni nopeasti, hyvä, sillä liukulumikenkäillessä tulee usein kova nälkä. Kaadoin keiton meille puoliksi. Keiton maku oli ikävä kyllä kova pettymys, maku oli omituisen hapan, toisen merkin kantarellikeitto maistuu paljon paremmalta. Lautaset tyhjenivät siitä huolimatta.

Jälkiruoaksi paistelimme croissantteja makkaratikuilla. Danerollers-purkkicroissantit ovat todella käteviä tässä ja maistuvat mielestäni paremmilta, kuin tikkupullat. Täytteeksi laitoimme mansikkahilloa ja vaahtokarkkeja, nam!

Pimeys laskeutuu suolle

Ruokallessamme pimeys alkoi hiipiä yllemme, joten kaivoin repustani mukaan ottamani otsalamput. Myös kylmä alkoi lisävaatteiden lisäämisestä huolimatta hiipiä jälleen jäseniin, joten tuumasimme, että nyt on aika lähteä takaisinpäin.

Harjulta alas pääsy oli melkoista taiteilua, minä päätin etsiä laskulinjan ja laskin alas haparoivalla tyylilläni. (En ole mikään laskettelija, sillä pelkään polveni menevän sijoiltaan jos teen virheliikkeen) Giulia taas päätti heittää sukset kokonaan pois ja tulla alas jalkaisin.

Suo näytti jälleen upealta. Taivaalle syttyi koko ajan enemmän ja enemmän tähtiä. Horisontissa näkyi vielä päivänvalon jättämä loppuhehku. Kelopuut näyttivät hienoilta otsalampun valossa ja kirosin kamerani tyhjentynyttä akkua. Onneksi Giulian puhelimella sai ihan kelpoja kuvia.

Suon toiseen laitaan päästessämme pimeys oli jo täydellinen ja linnunratakin oli ilmestynyt taivaalle. Tuntui, että eihän täältä raaskisi lähteä pois.

Loppumatkan hiihdimme metsässä samoja jälkiä, joita pitkin tulimmekin. Vanha metsä yöaikaan oli yhtäaikaa aavemainen ja kaunis. Otsalamput valaisivat lumisia puita ja tähdet tuikkivat latvojen yllä.

Autolle saapui kaksi väsynyttä, mutta onnellista retkeilijää. Loppukommenttina voin sanoa, että Teerisuo-Lososuo on talvella ehkä parempi käyntikohde kuin kesällä, sillä talvella siellä pääsee minne vain, etkä joudu taiteilemaan huonokuntoisilla pitkoksilla!

Katso tästä lisää lumikenkäilyyn tai liukulumikenkäilyyn sopivia kohteita Kuhmossa!